Eka kerta
12.05.2012 - 20:50 / compy.
4 vastausta - “Eka kerta”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Commellukset
- Compy vastaan kaverit (22)
- Compy vastaan maailma (62)
- Compy vastaan työ (57)
- Compy vastaan yhteiskunta (28)
- Mutinaa (6)
- Sarjakuvaa arkiston kätköistä (14)
Arkisto
- huhtikuu 2018 (1)
- maaliskuu 2018 (5)
- helmikuu 2018 (3)
- tammikuu 2018 (10)
- joulukuu 2017 (1)
- elokuu 2013 (6)
- heinäkuu 2013 (7)
- kesäkuu 2013 (5)
- toukokuu 2013 (1)
- maaliskuu 2013 (1)
- helmikuu 2013 (2)
- tammikuu 2013 (1)
- joulukuu 2012 (3)
- syyskuu 2012 (2)
- elokuu 2012 (4)
- heinäkuu 2012 (5)
- kesäkuu 2012 (5)
- toukokuu 2012 (8)
- huhtikuu 2012 (7)
- maaliskuu 2012 (9)
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (2)
- joulukuu 2011 (16)
- marraskuu 2011 (10)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (27)
- elokuu 2011 (43)
13.05.2012 - 11:50
Täytyy sanoa, että tuo viimeinen ruutu on ehkä mun kaikkien aikojen suosikki. Siinä on aivan uskomattoman paljon lämpöä ja tunnetta! Ylipäänsä tämä strippi on mun mielestä erittäin onnistunut; hauska ja sympaattinen, ja tavoittaa paljon suuria ja vahvoja tunteita, ihastumista, pelkoa, jännitystä, epävarmuutta ja lopulta onnea. Tästä näkee myös sen, miten paljon sä olet kehittynyt sarjakuvantekijänä, ja että sulla on potentiaalia kehittyä vielä vaikka mihin! Hienoa työtä! ^^
14.05.2012 - 19:34
Voi kiitos Neo! ^_^ Todella kauniisti sanottu, onpa ihanaa kuulla että sarjakuvani sisältää kaikkia tunteita mitä kuvailit, ja että kehitykseni piirtäjänä huomaa. Tässä stripissä on pieniä yksityiskohtia, joita olisin ehkä vieläkin tahtonut hioa, että olisin täysin tyytyväinen, mutta varmaankaan ne eivät vie pois mitään olennaista. :) Huomaan, että välillä on mukavaa piirtää iloisia ja lämminhenkisiä strippejä – Compylle kun sattuu niin paljon turhauttavia seikkoja eteen, mihin toki on monesti varsin helppo samastua. Mutta välillä täytyy myös olla onnea elämässä, arki ei ole pelkkiä onnen- tai epäonnenpotkuja, ei edes sarjakuvahahmolla. ^^
23.05.2012 - 22:03
Ihana! <3
En osaa yhtä hienosti kommentoida kuin Neo, mutta samaa mieltä olen hänen kanssaan siitä, että viimeinen ruutu oikein hehkuu lämpöä ja tunnetta. Compy on suloinen ja todella samastuttava hermostuneisuudessaan ja epävarmuudessaan. Parhaimmat treffit lopulta taitaa olla niitä kaikkein yksinkertaisimpia kun vain riittää että on ja elää sitä hetkeä. Jos on samalla aaltopituudella ei edes sanoja tarvita. Ja tämän yksinkertaisen totuuden olet onnistunut välittämään lukijalle.
27.05.2012 - 15:21
Oi, kiitos! <3 *punast*
Juurikin noin ajattelen. Sillä ei ole väliä mitä tehdään, sanotaan tai missä ollaan – kun syvempi yhteys toisen olennon välillä löytyy, pelkkä yhdessä jaettu hetki on täydellinen. ^_^ Compyn pään sisäinen pohdiskelukin hiljenee L:n seurassa. Onnellisuus koostuu pienistä asioista joilla on suuri merkitys.