Ja näin on tämän kesän sarjakuvatarina saatu onnellisesti loppuun. :) Kiitokset kaikille lukijoille, kaikille ihanille maskoteille jotka inspiroivat minua tänä kesänä, ja tietenkin niille henkilöille jotka osallistuivat tämän sarjiksen tekemiseen ideoin ja kritiikein! ^_^ Tätä sarjakuvaa on ollut mukavaa tehdä, vaikka en tiedä välittyikö sen kautta kaikkia niitä ajatuksia ja oivalluksia joita tänä kesänä olen pohtinut. Kehotan kuitenkin kaikkia teitä jotka maskotteja tapaatte muistamaan, että vaikka maskotti näyttää pehmolelulta, se on (ainakin sisältä) oikea elävä olento jolla on tunteet! Kohdelkaa maskotteja hyvin. <3

Compyn seikkailut jatkunevat satunnaisin väliajoin syksyn ja kevään mittaan, sillä koulu on jälleen alkanut ja aikani rajallista. Kommentteja, tykkäyksiä, viestejä, ideoita, palautetta ja toiveita saa esittää edelleen tuttuun tapaan. Tavataan taas! ~_^

Masokistille voi sattua myös kivasti… ;)

… eli näin Compylle paljastui vihdoin kuka tuo päivän alussa tiiviisti seuraillut tyttö oikein olikaan. ;) Saattajalla on maskotin työssä korvaamaton merkitys, varsinkin kun puvusta on lähes mahdoton nähdä mitään ulospäin, eikä maskotti voi puhua kanssaihmisille. Eli Compy-parka teki paljon turhaa työtä yrittäessään selvitä yksin kaikesta. (Kuka lienee koiran työhönsä ohjeistanut!)

Mutta ei sarjakuva tähän pääty! Compyn seikkailut jatkuvat seuraavassa stripissä edelleen huvipuiston maailmassa. Seurailkaa mukana niin kuulette miten tarina jatkuu. ~_^