Kertomus osa 3: Velvollisuudet
13.06.2012 - 9:35 / compy.
5 vastausta - “Kertomus osa 3: Velvollisuudet”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Commellukset
- Compy vastaan kaverit (22)
- Compy vastaan maailma (62)
- Compy vastaan työ (57)
- Compy vastaan yhteiskunta (28)
- Mutinaa (6)
- Sarjakuvaa arkiston kätköistä (14)
Arkisto
- huhtikuu 2018 (1)
- maaliskuu 2018 (5)
- helmikuu 2018 (3)
- tammikuu 2018 (10)
- joulukuu 2017 (1)
- elokuu 2013 (6)
- heinäkuu 2013 (7)
- kesäkuu 2013 (5)
- toukokuu 2013 (1)
- maaliskuu 2013 (1)
- helmikuu 2013 (2)
- tammikuu 2013 (1)
- joulukuu 2012 (3)
- syyskuu 2012 (2)
- elokuu 2012 (4)
- heinäkuu 2012 (5)
- kesäkuu 2012 (5)
- toukokuu 2012 (8)
- huhtikuu 2012 (7)
- maaliskuu 2012 (9)
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (2)
- joulukuu 2011 (16)
- marraskuu 2011 (10)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (27)
- elokuu 2011 (43)
16.06.2012 - 14:48
”Työtöntä koiraa haukuttiin työvoimatoimistossa- katso karmaisevat kuvat!”
”Koira innoissaan: Nyt löytyi oikea koiranvirka!”
Voisin ruveta näköjään toimittamaan Compy-maan sanomalehteä. :P
18.06.2012 - 11:17
Mua ihmetyttää, miksi toi nainen on niin Kiinostunut siitä saako Compy töitä. Miksi se heti suutahtaa ja alkaa huutamaan (ja muuttuu punaiseksi)? Ihan kuin compy olisi jossain vihaisen rehtorin kansliassa. :D
18.06.2012 - 20:55
Neo: Heh heh! xD Se olisikin hauskaa, kyllä kohuotsikoita löytyisi tuolla tavoin joka lähtöön (ja tuntuuhan noita löytyvän muutenkin kuin compy-maassa). ;)
Risu: No, kärjistettyähän se sarjakuvassa tietysti on – mutta pääsääntöisesti työvoimatoimiston tehtävä on siis patistaa asiakkaansa löytämään töitä, mutta myös työnhakijalla on velvollisuus niitä hakea. Jos joku menisi työkkäriin myöntämään, ettei ole koko kolmen kuukauden työnhakuaikana edes yrittänyt hakenut töitä, kyllä siitä varmasti sanktioita seuraisi. :P Kysehän on siis lopulta rahasta, eli siitä maksaako valtio työttömyystukea hakijalle vai ei. Silloin siltä taholta annetut velvoitteet pitäisi täyttää, tai rahaa ei tipu. Valitettavasti aina ei ajatella työnhakuprosessia asiakkaan kannalta, mitä se tekee henkisesti, tai kuinka asiakasta toimistossa kohdellaan. Joskus niuhotetaan niinkin pienistäkin yksityiskohdista, ettei meinaa käsittää mistä ne määräykset on repäisty.
2.07.2012 - 16:49
Toistan itseäni jatkuvasti, mutta pakko taas sanoa, että voin niin hyvin samastua tähän! Aika vaan lipuu sormien lävitse ja kun joku kysyy, mitä olet tehnyt niin todellisuudessahan sitä ei ole tehnyt paljon mitään kun kaikki aika menee stressaamiseen ja se lannistaa niin, ettei kykene sitten mihinkään.
Vaikka tietäisi, että pitäisi vaikka lähettää työhakemuksia maailmalle, lannistuu jo etukäteen ja ajattelee, ettei siitä mitään hyötyä ole kuitenkaan. Compyn elämän lukeminen on lohdullista, sitä kautta ymmärtää, ettei ole ainut samanlaisten turhien ongelmien pyörittelijä. Harvoinpa sitä kukaan kehtaa suoraan sanoa, että vaikka työttömyys ahdistaa niin työnhaku ahdistaa vielä enemmän. Compy ei nolostele ja peittele, Compyn elämää on kiva päästä tirkistelemään. Ja sitä kautta oppia nauramaan myös oman elämänsä tragikoomisuudelle.
4.07.2012 - 8:38
Aivan! Olen samaa mieltä, kuten jo toisessa kommentissa kirjoitinkin, työnhaku on yksi lannistavimmista asioista jonka tiedän. Compyn kautta on tavallaan lupa tarkastella asioita eri näkökulmasta, purkaa pettymyksen tunteita, miettiä miten voisi käydä (Compyn tapauksessa siis käykin) ja kuinka kuitenkin lopulta se oma elämä löytää suuntansa ilman pahimpia haaksirikkoja (jotka Compy on jo käynyt tekemässä). Vakavilla aiheilla leikitteleminen on tietysti kaksipiippuinen juttu, toiset osaavat nauraa sellaisille, toisia se saattaa vain ärsyttää. Pidän Compyn suorasanaisuudesta ja peittelemättömyydestä kovasti, siksi haluaisinkin viedä Compyn melkeinpä jokaiseen paikkaan ja kertoa kaikki tarinat uusiksi Compyn silmien kautta. ^^